Viimeset puoli vuotta on ollut täynnä tekemistä.
Tein päivätyötä. Sen lisäksi tein vapaaehtoistyötä rescuekissojen parissa, joka on mulle tärkeää.
Ja samaan aikaan rakensin omaa yritystäni, sydän täynnä intoa ja visioita tulevasta.
Mulla oli kova drive päällä ja mä vaan suoritin.
Kaikki, mitä tein, oli periaatteessa merkityksellistä ja innostavaa. Mikään ei ollut “turhaa”. Mutta mun voimavarat alkoivat hiljalleen hiipua. Eikä sitä väsymystä huomannut heti – koska olin niin tottunut siihen, että aina mennään.
Se hetki, kun mun oma keho ja mieli alkoivat ilmoitella, että nyt ei enää jaksa… se pysäytti.
Ja myöntää se – että oon ihan loppu – ei ollut mulle helppoa.
Mä tiesin, että jostain on pakko vähentää.
Mutta se päätös, mistä, oli yllättävän vaikea.
Vapaaehtoistyö merkitsi mulle paljon. Päivätyö toi turvaa.
Ja yrittäjyys oli se unelma, jota olin määrätietoisesti rakentanut.
Lopulta mä kysyin itseltäni:
Mitä mä eniten katuisin, jos jättäisin kesken?
Vastaus oli selvä:
Mun oma yritys. Mun oma juttu.
Se, minkä eteen oon tehnyt töitä silloin, kun muut nukkuivat.
Se, joka oikeasti tuntui omalta.
Niinpä päätin päästää irti.
Jätin päivätyöni taakse ja annoin itselleni luvan keskittyä siihen, mikä todella merkitsi.
Nyt tästä päätöksestä on noin kuukausi.
Ja vasta nyt tuntuu, että mun keho ja mieli alkaa palautua.
Oma rytmi alkaa löytyä uudelleen – sellainen, jossa mä en pala loppuun vaan rakennan pitkäjänteisesti, levollisesti, itseäni kuunnellen.
Tää päätös ei ollut helppo. Mutta se oli oikea.
Jos säkin olet tilanteessa, jossa kaikki tuntuu tärkeältä mutta oma jaksaminen on vaakalaudalla – pysähdy hetkeksi.
Kysy itseltäsi:
Mitä sä katuisit, jos jättäisit kesken?
Ehkä se antaa sullekin vastauksen.
Käsittelen tätä matkaa myös instagramissa @julianuutinen.
Jos sä oot samalla matkalla tai haaveilet yrittäjyydestä, ota tili seurantaan✨