Tarina

Miksi irtisanouduin pankista ja hyppäsin kohti digibisnestä – vaikka oikeasti tykkäsin mun työstä

Jätin turvallisen pankkityöni rakentaakseni vapaampaa, omannäköistä elämää digibisneksen avulla. En siksi, että olisin vihannut työtäni – vaan siksi, että halusin valita itse, mitä teen, milloin ja missä.

Kun kerroin ihmisille, että irtisanouduin pankkityöstäni ja lähden rakentamaan omaa digibisnestä, sain kahdenlaisia reaktioita.

Osa ihmetteli: “Miksi ihmeessä, jos kerran tykkäsit siitä työstä?”
Toiset kuiskasi perään: “Mäkin oon haaveillut samasta, mutta en oo uskaltanut.”

Totuus on, että mä oikeasti pidin mun työstä pankissa. Mulla oli vakituinen paikka, hyvä tiimi, selkeä ura edessä. Olin jo vuoden jälkeen ihan varma, että tää on mun loppuelämän työ. Mahdollisuuksia kehittyä, vaihtaa roolia ja rakentaa pitkä ura – kaikki oli tarjolla. Ja vieläpä turvallisesti.

Mutta sitten vaihdoin tehtävää määräaikaiseen pestiin, ja kaikki muuttui.

Mä tiesin, että jos tämä uusi työ ei jatku, niin palaan entiseen rooliini. Ja siinä kohtaa mä tunsin sen: mä en halua palata. Ei siksi, että siellä olisi ollut “vikaa”, vaan siksi, että se ei enää sopinut mulle. Liikaa asiakaskontakteja, liikaa aikapainetta – se ei enää tuntunut omalta.

Samalla mä aloin rakentaa jotain ihan muuta. Mun omaa digibisnestä. Sitä, joka ei ole sidottuna paikkaan tai jonkun toisen päättämään aikatauluun. Mä asetin itselleni selkeän tavoitteen: jos en tiedä keväällä jatkuuko mun työ, niin huhtikuuhun mennessä mun bisneksen täytyy olla siinä pisteessä, että mulla on vaihtoehto. Että mä voin oikeasti lähteä.

Ja arvaa mitä? Työ kyllä jatkui. Mutta mun päätös oli jo tehty.

Mä olin rakentanut mindsetin, jossa vapaus voitti turvallisuuden. Missään vaiheessa tää ei ollut hetken päähänpisto. Mä suunnittelin, tein töitä, ja ennen kaikkea annoin itselleni luvan valita toisin.

Mun viimeisenä työpäivänä sain yllättävän monta viestiä kollegoilta.
Sellaisia, joissa ei puhuttu urakehityksestä tai sijoitusrahastoista – vaan haaveista.
“Mäkin oon miettinyt, että ehkä tää ei ole kaikki.”
“Oon haaveillut omasta pienestä yrityksestä.”
“Ehkä jonain päivänä mäkin uskallan.”

Ja se on just se syy, miksi haluan kirjoittaa tätä.
Jos sä tunnet jossain sisimmässä, että haluaisit jotain muuta – jotain vapaampaa, luovempaa tai enemmän sun näköistä – niin se ei ole vain haave. Se voi olla suunnitelma.

Digibisnes ei tarkoita sitä, että sun pitää olla vaikuttaja tai tekninen nero. Se tarkoittaa, että voit rakentaa omanlaisesi työn. Työn, jossa ei lasketa minuutteja, vaan merkitystä.

Mä päätin, että istun mieluummin koneen ääressä omassa kodissa, omalla aikataululla – kuin että annan toisten päättää, jatkuuko mun työ vai ei.

Jos säkin tunnet samoin, niin ehkä tää on se rohkaisu, jota sä tarvitset.

Sun unelma on mahdollinen. Ja sä pystyt.

No mistä aloittaa? Tuu mukaan mun mentoreiden ILMAISEEN 5 päivän koulutukseen https://pakosuunnitelma.fi/?fpr=julianuu.